Voiko nostalgia
olla ᴺᴵᴵᴺ ⱽᴬᴴⱽᴬᴬ,
että se on samalla
täysin vierasta?

Sanana iskelmä on suora käännös saksankielisestä sanasta Schlager
("lyödä, iskeä"), joka alun perin tarkoitti iskusävelmää.

Taiteellinen manifesti, joka operoi musiikillisen toden ja illuusion rajamailla. Se on eristäytynyt ja epäkaupallinen tila, jossa 1980-luvun iskelmän melodiikka ja kaihoisa nostalgia vapautetaan alkuperäisestä kaupallisesta kontekstistaan.

Genren ydin on autonominen dekonstruktio, jossa musiikillinen materiaali irrotetaan funktionaalisesta tarkoituksestaan ja annetaan sen olla olemassa pelkkänä äänellisenä entiteettinä.

Deep schlager on musiikillinen vastaliike: se hylkää teknon kollektiivisen euforian ja iskelmän sentimentaalisen yltiöromantiikan.

Sen sijaan se kutsuu kuulijansa introspektiiviseen ja dystooppiseen tilaan, jossa menneisyyden fragmentit kohtaavat toisensa digitaalisessa syvyydessä.

Tarjolla ei ole valmiita vastauksia tai tarinoita, vaan ainoastaan tilaisuuden uppoutua uusiin haaveisiin ja muistoihin, jotka ovat yhtä aikaa henkilökohtaisia ja universaaleja.

DEEP SCHLAGER
PALAA 𝚃𝙰𝙺𝙰𝙸𝚂𝙸𝙽 𝙴𝚃𝚄𝚂𝙸𝚅𝚄𝙻𝙻𝙴

"Nämä kaikki ulkomaan hitit tehtiin Suomen kielelle. Ne myi pirun hyvin...

C-kasetti mahdollisti sen että joka perheessä oli soitin. Jopa mummoilla oli. Ne parhaat ostajat osti jopa kolmeen kertaan sen saman kasetin."

ᴼᵀᴱ ᴷᴬᴾᴾᴬᴸᴱᴱᔆᵀᴬ⠘
"Iskelmä (Aina päässä soi)",
Albumilta "Vaikeat Ajat" 2022

Suomalaisen iskelmän tarina on kuitenkin myös kertomus sen vaikeasta suhteesta eurooppalaisiin virtauksiin. Vaikka se syntyi eurooppalaisista kevyen musiikin perinteistä, joutui se usein kamppailemaan identiteettinsä kanssa suhteessa mannermaiseen glamouriin ja Euroviisujen kirkkaaseen valokeilaan.

Suomalainen iskelmä jäi usein tämän estetiikan varjoon, sen synkkyys ja kaiho olivat liian syvää ja tummaa..

Sen sijaan se muovasi oman, sisäänpäin kääntyneen ilmaisunsa, jonka ytimessä olivat rakkauden kaipuu, arkielämän tragediat ja suomalainen melankolia.